Kirjoitustulkkauksesta on käytetty rinnan myös muita termejä kuten kirjoitustulkinta ja tekstitulkkaus.
Jäsenkirjeessä toimme esille pohdintamme tueksi TaY:n prof. Liisa Tiittulan kantaa asiaan: ”Kirjoitustulkkaus-termin puolesta puhuu termin vakiintuneisuus. Se myös kuvaa paremmin toimintaa, jota tulkki tekee: puhetta kirjoitetaan samanaikaisesti sitä myös tulkaten. Kirjoitus-sana on kirjoittamisen tulos ja kuvaa itse dynaamista toimintaa. Tekstitulkkaus taas viittaa enemmän jo valmiin tekstin tulkkaamiseen - ja jopa tekstin tulkintaan. Ruotsissa ja Saksassa käytetyt termit skrivtolkning/Schreibdolmetschen tai Schriftdolmetschen vastaavat termiä kirjoitustulkkaus.”
Kirjoitus tarkoittaa kielen ilmaisemista piirretyillä symboleilla. Sana "kirjoitus" on peruslähtökohta, josta yhdyssanoja lähdetään johtamaan (esim. kirjoitustulkki). Kirjoitustulkki tuottaa tulkkeen kirjoittamalla. Sitä vastoin "teksti" (lat. textum, kudelma, kudos -> tekstiili) koostuu ei pelkästään kirjoitetuista vaan myös puhutuista sanoista ja äänistä, ehkä muustakin. Tekstillä ei siis tarkoiteta pelkästään kirjoitettua tuotosta.
Kirjoitetussa kielessä kielelliset ilmaukset on tehty silmin nähtäviksi eli luettaviksi. Kirjain on äännekirjoituksen perusmerkki ja joukko kirjaimia muodostaa aakkoset. Oikeinkirjoitus on kielen kirjoitussäännöstö, joka kattaa sekä sanojen kirjoittamisen että välimerkkien käytön.
Näillä perusteilla Suomen kirjoitustulkit ry suosittelee kirjoitustulkkaus-termin käyttöä.