Tulkkauspalvelut Pohjoismaissa

Pohjoismaille tyypillistä on palvelujen ja tukitoimien universaalisuus, joka mahdollistaa eri väestöryhmien välillä olevien erojen vähentämisen. Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu yhteiskunnan järjestämiin ja verovaroin kustantamiin julkisiin palveluihin. Pohjoismaissa on ollut asenteelliset, tiedolliset ja taloudelliset edellytykset rakentaa yhdenvertaisuuteen perustuvaa ja yksilön tarpeet huomioivaa toimintamallia, joka pyrkii takaamaan kaikille vammaisille kansalaisille tasokkaat palvelut asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta. Valtio ja kunnat ovat lainsäädännön kautta vastuullisia palvelujen järjestäjiä.

Ruotsi

Ruotsissa ei ole erillistä tulkkauspalvelua koskevaa lakia vaan päivittäistulkkausta (vardagstolkning) koskevat säännökset sisältyvät terveys- ja sairaanhoitolakiin (hälso- och sjukvårdslag). Päivittäistulkkauksella tarkoitetaan kaikkea asiakkaan päivittäisessä toiminnassa ilmenevää tulkkauksen tarvetta, ei kuitenkaan niitä tilanteita, joissa vastuun tulkkauspalvelun järjestämisestä on muulla taholla kuin maakäräjillä. Terveys- ja sairaanhoitolain lisäksi tulkkauspalveluja järjestetään useiden erityislakien nojalla esimerkiksi työelämässä, peruskoulussa, lukiossa, aikuiskoulutuksessa ja viranomaisten kanssa asioidessa. Vastuu tulkkauspalvelujen järjestämisestä kuuluu siis useille toimijoille, eikä aina ole selvää, kuka missäkin tilanteessa on vastuussa tulkkauspalvelun järjestämisestä.

Merkillepantavaa on, että Ruotsissa korkeakouluilla ja yliopistoilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta järjestää tulkkausta opiskelijoille. Käytännössä tulkkaus yleensä kuitenkin järjestetään, joskin korkeakoulujen valitusneuvostolle on tullut yksi valitus siitä, ettei korkeakoulu järjestänyt tulkkausta opiskelijalle. Valitus hylättiin, koska laki korkeakouluopiskelijoiden tasavertaisesta kohtelusta (lagen om likabehandling av studenter i högskolan) ei kattanut tällaista tilannetta.

Terveys- ja sairaanhoitolain mukaan maakäräjillä on velvollisuus järjestää tulkkausta kuulonäkövammaisille, syntymäkuuroille, kuuroutuneille ja kuulovammaisille. Puhevammaisilla ei siis ole oikeutta tulkkauspalveluun. Tulkkauspalvelu on asiakkaalle maksutonta, mutta tulkkikeskus päättää, kenellä on oikeus saada tulkki ja mihin tilaisuuksiin. Maakäräjät voivat antaa tulkkauspalveluja koskevia sääntöjä ja eri maakäräjien välillä säännöt vaihtelevat. Maakäräjien päätöksestä jättää tulkki myöntämättä ei voi valittaa.

Tanska

Tanskassa ei ole tulkkauspalvelua koskevaa yleislakia, vaan tulkkauksen saaminen perustuu useihin lakeihin. Myös palvelun rahoitus on hajautettu. Merkittäviä rahoittajia ovat opintotukihallinto (SU-styrelsen) ja työmarkkinahallinto (arbejdsmarkedsstyrelsen). Työmarkkinahallinnon rahoittamana tulkkauspalvelua on mahdollista saada tavalliseen palkkatyöhön ja myös tuettuun työhön. Opintotukihallinto rahoittaa tulkkauspalveluja laajalti aina toisen asteen koulutuksesta korkeakouluopintoihin asti.

Vuodesta 2000 Tanskassa on toiminut Päivittäistulkkaushanke (Det Sociale Tolkeprojekt), joka rahoittaa tulkkauspalvelun tilanteissa, joita muut tahot eivät rahoita. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi lääkärissä käynnit, vapaa-ajan toiminta kuten osallistuminen järjestötoimintaan, koulutus siltä osin kuin opintotukihallinto ei tulkkausta rahoita, esimerkiksi autokoulu tai opiskelu työväenopistossa, kirkolliset tilaisuudet ja asioiminen pankeissa tai viranomaisten kanssa. Koska hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, se on tarkoitus vakinaistaa vuoden 2010 alusta lukien.

Norja

Norjassa yleissäännös kuulovammaisten ja kuulonäkövammaisten tulkkauspalvelusta on kansanterveyslaissa. Laki antaa oikeuden päivittäisessä toiminnassa ja työssä tarvittavaan tulkkaukseen. Laki kattaa kaikki jokapäiväiseen elämään liittyvät tilanteet, kuten esimerkiksi yhdistystoiminnan ja poliittisen työn. Laki turvaa tulkkauksen myös sairaalassa poliklinikkakäynnillä, mutta ei sen sijaan vuodeosastolla. Laki antaa niin ikään oikeuden tulkkaukseen työhön tähtäävän opiskelun aikana, joten tulkkaus korkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoille kuuluu lain piiriin.

Tulkkaus ulkomaan matkoilla korvataan eri tavoin riippuen matkan tarkoituksesta. Kustannukset korvataan lyhyillä, pakollisilla koulutusmatkoilla tai työmatkoilla. Sen sijaan ulkomailla tapahtuvien hoitojaksojen aikana ja lomamatkoilla tulkkauspalvelun käyttäjä vastaa itse kustannuksista. Oikeutta tulkkauspalveluun ei ole rajattu tuntimäärin, mutta käytännössä tulkkien puute voi rajoittaa asiakkaan mahdollisuuksia saada riittävästi tulkkausta. Kansanterveyslain lisäksi tulkkauspalvelua järjestetään myös useiden muiden lakien, kuten esimerkiksi opetuslain, tuomioistuinlain, potilaiden oikeuksista annetun lain ja hallintolain perusteella.

Tulkkauspalvelu rahoitetaan Norjassa eri tavoin. Päiväkodeissa ja peruskouluissa tapahtuvan tulkkauksen rahoittavat kunnat, kun taas maakunnat huolehtivat toisen asteen koulutuksen tulkkauskuluista. Kuntien ja maakuntien halukkuus myöntää tulkkauspalvelun tarve vaihtelee minkä vuoksi eri kuntien asukkaat saattavat olla erilaisessa asemassa. Myös kuntien ja maakuntien maksuvalmius vaihtelee suuresti.

Tulkkaus korkeakouluissa ja yliopistoissa rahoitetaan apuvälinekeskusten toimintabudjeteista, jos tulkkauksen suorittaa vakinaisessa työsuhteessa oleva tulkki, tai erillisistä tukieristä, jos käytetään freelance-tulkkia. Tuomioistuimissa ja poliisissa tarvittavan tulkkauksen rahoittaa tuomioistuin tai poliisi, mutta poliisin budjetissa ei ole erikseen varattu määrärahaa tulkkaukseen. Tämä saattaa vaikeuttaa riittävän tulkkauspalvelun saamista.

Lähde: Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta sekä vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n muuttamisesta.