Tulkkiseminaari II 13.4.2008 Turussa

Puhuttujen kielten tulkkien, viittomakielen tulkkien ja kirjoitustulkkien yhteinen tulkkiseminaari järjestettiin sateisessa Turussa 13.4.2008 kello 9-13 teemalla "Tulkkien yhteistoiminta ja reletulkkaus". Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja ensimmäistä kertaa mukaan oli pyydetty myös kirjoitustulkkauksen edustajia. Yhdistyksemme edustajina paikalla olivat sihteeri Anu Autio ja tiedottaja Sirpa Laurén.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Suomen Viittomakielen Tulkit ry, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto ry, Kääntäjien ammattijärjestö KAJ ry, Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Diakonia-ammattikorkeakoulu.

Puhujina seminaarissa olivat suomi-englanti-suomi konferenssitulkki Helena Karunen, suomalaisen viittomakielen tulkki, tulkkikoordinaattori, yrittäjä Nina Nalli sekä Jyväskylän yliopiston tulkkitiimi pääpuhujanaan Eija Jääskeläinen.

Helena Karunen kertoi reletulkkauskokemuksistaan sekä näkemyksistään tulkkien välisestä yhteistyöstä. Hän kertoi mm. hauskan esimerkin IFHOH:in konferenssista, jossa hän tulkkasi englanninkielistä puhujaa. Hänen tulkkeensa siirtyi kirjoitustulkkien luureihin ja Helena hämmentyneenä seurasi ensimmäistä kertaa oman puheensa ilmestymistä seinälle samalla unohtaen, että hänenhän piti puhua! Reletulkkaus liittyykin kirjoitustulkkaukseen etenkin kansainvälisissä tilaisuuksissa.

Karunen korosti tiimityön tärkeyttä tulkkauksen onnistumiselle. Esim. materiaaleihin ei tule muodostaa "omistussuhdetta", vaan niitä on syytä jakaa kollegoille, mikäli se helpottaa heidän työtään ja siten parantaa tulkkauksen laatua - tietenkin vaitiolovelvollisuus huomioiden. Hänen mielestään tulkit pääsääntöisesti ovat kollegiaalisia ja tukevat toisiaan.

Mielenkiintoista oli kuulla, miten paritulkkaus puhuttujen kielten puolella on hyvin samanlaista työtä kuin kirjoitustulkkauskin. Paria tuetaan esim. kirjaamalla numeroita, etsimällä käsitteitä asiakirjoista tai auttamalla tulkkausratkaisujen teossa. Paria tarvitaan myös poikkeustilanteissa kuten, jos tulkki saa yskäkohtauksen, "hepulikohtauksen" tai ei saa selvää vierasperäisistä sanoista.

Keskustelussa tuli esiin, että viittomakielen tulkeilla ja kirjoitustulkeilla yhteisvastuu tulkkauksen laadusta on ehkä selvempi kuin puhuttujen kielten kohdalla. Esim. paritulkkauksessa on käsite-eroa puhuttujen ja viitottujen kielten välillä: tulkkausvuoro + lepovuoro ja tulkkausvuoro + tukivuoro.

Nina Nalli puhui kokemuksistaan tulkkien yhteistyöstä. Hänen mielestään tulkkien yhteistyö on toimimista yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteistyötä tulisi tehdä paitsi tulkkien välillä myös tulkkien ja järjestäjien kesken. Tulkkauksen parissa olisi hyvä lanseerata käsite koordinointi. Esim. jos tilaisuuteen osallistuu useampi tulkki, tulisi yhden heistä toimia koordinaattorina. Koordinaattori voi isoissa tilaisuuksissa olla myös erillinen henkilö, joka ei ole tulkin roolissa tilaisuudessa. Näin oli toimittu esim. Helen Keller -konferenssissa Tampereella.

Yhteistyön lähtökohta on se, että kaikki tulkit ovat keskenään samanarvoisia. Jakoa ei tule tehdä stereotyyppisesti esim. viittomakielen tulkit vs. kirjoitustulkit, kokeneet tulkit vs. vastavalmistuneet tulkit. Nina Nalli oli hienosti luonut tulkkaukseen sopivan yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon:

- Kaikki tulkit ovat yhdenvertaisia työn edessä.
- Kielletään kaikenlainen syrjintä, joka perustuu sukupuoleen, vammaisuuteen, ikään, työantajaan taikka tulkkikoulutukselliseen alkuperään, työtaidollisiin ominaisuuksiin, kieleen, palvelun hinnoitteluun, työkokemukseen tai tulkkaukselliseen suuntautumiseen tai muuhun sellaiseen seikkaan.

Keskustelussa tuli jälleen esiin, miten kollegiaalisuus on tärkeää yhteistyön kannalta. Kollegiaalisuus näkyy esim. siinä millaiselle keikalle lähdetään yksin, milloin vaaditaan pari. Jos joku suostuu menemään yksin, myöhemmin tilattujen tulkkien on vaikea perustella parin tarvetta. Myös valmistautuminen on hyvä tehdä yhteisten pelisääntöjen mukaan. Kuukausipalkkaisille tulkeille valmistautumisaika on usein osa työaikaa. Freelancer-tulkeilla puolestaan on isompi tuntipalkka, jonka tulisikin nähdä sisältävän myös valmistautumisen. Yhden tunnin palkka on todellisuudessa 1,5 tunnin palkka, josta ½ tuntia on valmistautumista.

Eija Jääskeläinen ja Liisa Halkosaari olivat keränneet ajatuksia reletulkkauksesta Jyväskylän yliopistolla. Näimme myös viittomakielisten yliopisto-opiskelijoiden videotervehdyksen aiheesta.

Seminaarin yhteydessä järjestettiin myös Tutkimustori, jossa esiteltiin kymmenen tulkkaukseen liittyvää opinnäytetyötä ja pro gradu -tutkielmaa. Kirjoitustulkkauksen laatua tutkinut Maija Tanhuamäki kertoi omasta ja tutkimusryhmänsä töistä. Töihin voit tutustua tarkemmin Tutkimussivustolla.

Seminaari oli erittäin mielenkiintoinen ja runsaasti keskustelua herättävä. Kirjoitustulkit olivat nyt ensimmäistä kertaa mukana ja mielestäni löysimme paikkamme. Kirjoitustulkkauksesta keskusteltiin yllättävänkin paljon ja tulkkauksen yleiset teemat sopivat hyvin myös meidän työhömme. Ensi vuonna seminaari järjestetään KäTu:n (Kääntämisen ja tulkkauksen symposium) yhteydessä Tampereella. Toiveena on, että Tampereen yliopisto ja Liisa Tiittulan tutkimusryhmä ovat esillä kirjoitustulkkausta käsittelevine tutkimuksineen. Paikalle toivotaan myös runsaasti kirjoitustulkkeja. Yhdistyksemme on mielellään mukana tapahtuman järjestelyissä ja suunnittelussa.

Jatkossa seminaari järjestetään mahdollisesti parittomina vuosina helmikuussa itsenäisenä seminaarinaan ja parillisina vuosina KäTu:n yhteydessä.

Anu Autio, Sk ry:n sihteeri